Miksi ihmiset vittuilevat toisilleen? tarkotan nyt ihan sitä hyväntahtosta vittuilua. miten edes voi olla hyväntahtosta vittuilua? miten vittuilu voi olla hyväntahtoista? vittuiluhan pyrkii aina toisen alistamiseen, ja toisen toimintatavan arvosteluun. toisen ihmisen jostakin asiasta puhutaan negatiiviseen sävyyn. miten se voi olla hyväntahtoista? miten se voi kenestäkään olla kivaa? usein sanotaan että vittuilua ei pidä ottaa tosissaan, mutta miten se voi kenestäkään tuntua kivalta? vaikka sitä ei ottaisikaan tosissaan, niin ei se silti voi olla kivaa. tietenkin joku voi tuntea saavansa huomiota, kun pääsee vittuilun kohteeksi. mutta on sekin outoa. voi toisen ottaa huomioon muullakin tavalla kuin vittuilun kautta. eikö ihmiset sitten osaa olla kivoja toisilleen? onko se sitten liian nössöä sanoa toiselle positiivisia asioita? että vittuilu onkin päinvastaseen muotoon siirtynyttä kehumista. kun ihminen vittuilee, hän on kiinnittänyt huomionsa johonki asiaan toisessa ihmisessä. se on silloin huomaamista. vittuilun kohde on tullut huomatuksi. yleisesti vittuilu on kuitenkin vain yleinen tapa, ihmisten tapa kommunikoida toistensa kanssa, ja tapa viedä keskustelua eteenpäin. mutta miksi siitä on tullut yleinen tapa? onko niin, että ihmisten on vaikea sanoa positiivisia sanoja, niin ne naamioidaan negatiiviseen muotoon. mutta eivät kaikki ihmiset vittuile. aikuiset eivät vittuile. muutenkaan vanhemmat ja kypsemmät ihmiset. melkein voísi sanoa, että järkevät ja älykkäät ihmiset eivät vittuile. heillä ei ole siihen tarvetta. tai heidän vittuiluunsa liittyy aina jokin niin hauska juttu, ettei vittuilu ole ollenkaan se päätarkoitus. eräällä ihmisellä vittuilu on selvästi katkeruutta. se ihminen haluaa polkea toiset maanrakoon. haluaa olla ilkeä, se vittuilu tulee niin suoraa sydämestä. toisilla se ehkä on vain ajattelemattomuutta. vapautta ehkä? halutaan iskeä ihmisten heikkouksiin ja niihin asioihin, mitkä ihmiset tekevät erilailla. halutaan vaan alentaa toista? tavallaan vittuilu on heikkojen ihmisten toimintaa. ihminen ei ole itsekään varma omasta itsestään, jolloin on haukuttava muiden erilaisuutta, että saisi varmennusta sille mitä yrittää olla. että se oma tapa olla on oikea. tuntuu enemmän siltä kun polkee toista alas. mutta ei se kaikissa tilanteissa voi olla niin. tai eihän sitä tiedä. "muutkin tekee niin" on kyllä ainoa selitys vittuilulle mitä oon saanu. ja se ei musta oo mikään selitys. ei se perimmäinen syy selviä ollenkaan. jos ainoa syy mikä saa ihmisen vittuilemaan on se, että "kaikki tekee niin", niin eihän se toimi ollenkaan. ihmiset ovat epäaitoja. tehdään vaan niin ajattelematta että miksi. ihmiset eivät ajattele itse, vaan ottavat toimintatapansa ja mielipiteensä muualta ajattelematta itse. ihmiset on tyhmiä. se on ihan väärä syy, eihän ihminen sillon oo löytäny itteensä, jos kerran tekee jotain vain siksi että muutkin tekee. ei tiedä miten itse tekisi, niin tekee silleen kun muut. ei ole vielä löytänyt sitä miten itse haluaa asian tehdä. vittuilu kuitenkin on lähinnä nuorten keskuudessa. teinien ja teinitasolla olevien. se on niiden tapa, niiden mielestä se on siistiä. sitä en kans tajua kun jotkut sanoo että "sua on kiva härnätä". mikä siinä muka on niin kivaa? en siis tajua ollenkaan. miks on kivaa saada toinen ärsyyntyyn? KIVAA??? mikä siinä voi olla kivaa? tarkotuksellisesti, ilman mitään syytä, ärsyttää toista? että toiselle tulee paha mieli? mikä siinä on kivaa? en vaan voi käsittää? mikä siinä on kivaa? siinä että saa toisen huonolle tuulelle? en tajua.

Toinen kysymys on se, miksi hyväntahtonen vittuilu vaikuttaa muhun niin voimakkaasti. kun muita se ei haittaa, muut ei edes kiinnitä siihen huomioo. ja mää tartun siihen heti, se vaan pistää mun korvaan ja saa mun veren kiehumaan välittömästi. välittömästä mun sisältä puskee sellanen puuska vastaväitettä ja kysymyksiä, MIKSI??? ja vastaus on aina että "ei sitä pidä ottaa vakavasti". ei se ole syy. onko siinä sitten vaan se kun oon aina kuullu niin paljon arvostelua kaikista asioista mun äidiltä. haluaisin niin paljon kuulla että musta sanottas hyviä asioita, että en kestä sitä vittuilua. jos se vaan muistuttaa siitä kuinka paljon haluaisin ihmisiltä välittämiastä. etten kestä sitä vittuilua, en kestä sitä enää yhtään. se vittuilu pitää kompensoida positiivisilla asioilla, mitä ei koskaan kuule. senkö takia oon niin herkkä? oho, menipäs henkilökohtaseks :o