Syksy on niin kivaa aikaa. Ihan mieletöntä, niin tunnelmallista. On niin kiva kun on niin sellasta pimeetä, märkää, raikasta ja vähän melankolistakin. Tähdetkin näkyy taas. Kotonakin on niin kivaa laittaa valot pois ja olla vain kynttilän tai pienen lampun valossa. Miks tykkään syksystä niin paljon? Kyllä keväisinkin tulee vähän samanlainen innostunut olo, mutta ei samanlainen kuin syksyllä.  Mietin, että paljon asioita liittyy juuri syksyyn. Kaikki alkaa uudestaan pitkän, tylsän ja yksinäisen kesän jälkeen. Paljon suunnistusjuttuja liittyy syksyyn. Kaikki ne kerrat mitä on tullut juoksenneltua viileinä syyspäivinä märkien lehtien päällä pitkin metsiä. Ja seistyä palkintopallilla. Ja mitä kaikkea sitä on tullut mietiyttyä, kun on istuskellut yksin jossain pimeässä ja katsellut tähtiä. Haaveillut, toivonut, itkenyt ja hakenut voimaa. Toivonut että joku tulisi ja pitäisi kädestä.