Korkeakoulutusyhteiskunta tekee mahdolliseks sen että ihminen elää elämänsä miettimättä mitään. Mennään vaan eteenpäin peruskoulu, lukio, joku yliopisto, sitten alan töihin. ja ollaan sitten niissä hommissa vaan eikä tiedetä muusta. muista ihmisistä, muista aloista, elämästä. eikä ihminen ymmärrä sitä, menee vain eteenpäin ja ihmettelee miksi elämästä ei nauti niin paljon kun voisi. Jos elämä laittaa ihmisen miettimään asoita tavalla tai toisella, ihminen ei useinkaan päädy yliopistoon. Ainakaan heti lukion jälkeen. En tiedä mikä johtopäätös siitä pitäis tehdä. Kyllähän sen huomaa että yliopistoihmisillä on ollu keskimäärin tasasempi elämä kun muilla. Mutta ei kai se mitään sitten haittaa, jos ei oo tarvetta miettiä asioita ja on tyytyväinen elämäänsä niin ei kai siinä mitään. Mutta joku saattaa ahdistua yliopisto opiskelun turhuuteen huomattuaan elämän tosiasiat. En tiedä onko se niin.