Miksi omanlaisia ihmisiä ei löydy mistään? Onko vika minussa vai muissa? Olenko liian nirso? Olenko olevinani jotain mitä en ole? Mistä tiedän olenko oikeasti vai olenko vain olevinani? En kuuluu oikein kumpaankaan. Olen kameleontti, haluan olla kaikkea. Kokeilla kaikkea. Olenko oikeasti erilainen kuin muut, ja siksi en helposti löydä kaltaisiani ihmisiä? Vai eikö mikään kelpaa? Pitääkö yrittää olla sellaisten ihmisten kanssa keiden kanssa ei viihdy? Ei se tunnu kivalta, eikä oikealta. Mutta pitääkö niistä pitää kiinni vain sen takia, kun ei ole muuta? Voiko olla et en ole vaan vielä törmännyt kaltaisiini ihmisiin? Oikeestaan en itsekkään tiedä mikä olen, niin senkin takia ehkä vähän poukkoilen. "Jos sittenkin kuulun vain tänne enkä tuonne". Ja sitten tulen siihen tulokseen että en kuulukkaan sinne. Ihan sama missä olen, niin aina ajattelee että toinen vaihtoehto olisikin parempi, ja en sittenkään kuulu sinne missä olen. En tiedä että yritänkö vain olla jotain mitä en ole. Mutta kai sille aina on jokin syy miksi haluan olla sellainen kun olen? Ei kai se silloin ole feikkiä, jos olen sitä mitä milloinkin haluan?