aloin eilen miettiin vastausta tohon. ja oikeestaan keksin sen aika nopeesti. siis oon joskus alkanu kuunteleen sellasta musiikkia mitä mun mielestä hyvännäköset ihmiset kuuntelee. tai sellaset ihmiset, keiden tyylistä pidän. tavallaan se on jännä juttu, mutta tavallaan ei. kai se vaan on mussa että oon sen henkinen ihminen, kun sen henkiset ihmiset kerran vetää mua puoleensa. vois aatella että oon nyt tosi pinnallinen ihminen kun oon alkanu kuunteleen jotain siks kun muutkin kuuntelee, mutta ei se niinkään oo. kai samanhenkiset ihmiset kuuntelee samantyylistä musiikkia, ei siinä mitään ihmeellistä oo. enkä mää nyt pelkästään muiden ihmisten perusteella kuuntele mitään. Lähinnä sen tyylisuuntauksen oon löytäny sitä kautta, ja kun siihen on päässy sisälle niin se musiikinkuuntelu on alkanu kehittyyn siihen suuntaan kun se nyt on kehittyny. tavallaan jännä havainto toi, mutta ei siinä mitään vikaa oo että se on niin menny. pakkohan sitä jollain perusteella on alkaa ottaan bändeistä selvää jos haluaa kuunnella muutaki kun radioo. ja toi on erittäinkin luonnollinen tapa.