kerran yks ihminen sano että matematiikan opiskelu on vaikuttanu eniten sen musiikin tekoon. että musiikki on matematiikkaa. olin ihan että wtf miten niin. mutta nyt tajusin että myös elämä on matematiikkaa ja fysiikkaa. vähän eri tavalla kylläkin, mutta kuitenkin. elämässä, ihan niinkun fysiikassakin, asiat pitää ymmärtää, pelkkä tieto ei riitä. voi opetella ulkoo että 1+1=2, mutta asiat pitää ymmärtää ennen kun oikeesti pääsee eteenpäin yhtään missään.elämässä voi olla tietonen asioista, mutta oikeesti asiat muuttuu vasta ymmärryksen kautta. voi yrittää, yrittää ja yrittää, mutta ilman ymmärrystä mikään ei ole mitään. matematiikassakin voi ulkoa opetella asioita, mutta ei sillä pitkälle pääse, ei se ole matematiikkaa. asiat pitää ymmärtää että pääse pitemmälle ja että voi soveltaa tietoa. matematiikassa asioiden oppimiseen menee aikaa, ei asioita heti ymmärrä. joku voi kertoa tehtävään ratkaisun, mutta ei se auta ketään. aivan kuin elämässä, ei se ymmärrys muodostu hetkessä, eikä pelkällä tiedolla pääse kovinkaan pitkälle. voit huijata kotitehtävissä kopioimalla joltain valmiin vastauksen, ja näyttää siltä kuin olisit hyvä. se toimii vähän aikaa, mutta pidemmän päälle ei. samahan se on elämässä, takasin siinä päätyy lähtöruutuun jos ei tajua. ei uskottelu kovin pitkälle kanna, ja sitä vaan hakkaa päätä seinään niin kauan kunnes tajuaa. kyllähän matematiikassa silloin tällöin voi väliaikaisesti kopioida vastaukset ja silti pysyä oppimisessa mukana, niin kuin elämässäkin voi hetken aikaa pitää saippuakuplaa ilmassa ja näyttää hyvältä. ja se on ihan hyvä, väliaikaisesti. pitemmälle se ei riitä. matematiikassa riittää aina haasteita ja aina on mahdollisuus edetä pitemmälle, sellaista elämäkin on! jeah.

kauheen abstrakti olo jäi tästä aiheesta, ja aika irtonaine on tää kirjotuskin. mutta tänään vasta tuli mieleen toi, että kai se ajatus tässä vielä kypsyy. oli vaan niin hieno ajatus että piti heti tulla kirjottaan edes jotain.