Jotenki tosi ärsyttävää kun ei oikein kuuluu mihinkään. Tai silleen, mihinkään kaveriporukkaan tai mihinkään muuhunkaan. Jotenki koko elämä on pelkkää sivustakatsomista. Tyhmää kun tuntuu että kaikilla muilla on paljon ihmisiä elämässä ja asiat sen taki paremmin kun mulla, vaikka eihän se niin edes oo. Jotenki, miks mulla ei oo mitään ja tuntuu että en saa mitään vaikka yrittäisin. Kaikki pitää koittaa ite löytää jostain kiven alta ja mitään ei saa ilmaseks. Kukaan ei auta. Vaikka onhan asiat tietenki omaakin vikaa. Mutta sille nyt en voi mitään että ei oo sisaruksia tai edes serkkuja keihin pitäisin yhteyttä. Ja miks en meinaa  millään päätyä sellasiin juttuihin missä viihdyn ja mihin pääsisin sisälle. Sekin että jos oon kiinnostunu jostain niin en siltikään meinaa saada otetta, päästä sisälle, löytää oikeeseen paikkaan tai jotenki silleen. Kaikki tuntuu niin mahdottomalta, hankalalta ja epäreilulta. Mikä on kyllä väärä asenne, ei tällasella kyllä mitään saavuta, itsesäälillä. Mutta kun siitä vaan tulee vähän surullinen olo kun kattoo kun muilla on ihmisiä ja juttuja mistä ne on innostuneita ja mää oon vaan ihan hukassa.