Mistä sellanen fanittaminen tulee? Ei kai siinä mitään evolutiivistä juttuakaan voi olla... Minkä taki jotkut bändit/laulajat/urheilujoukkueet on niin hyviä joidenki mielestä että niistä niin hurmioituu? Siis itsehän myös vähän väliä harrastan sellasta hurmioitumista :P mutta miks? kertooko se jostain? Onko asioita fanittavat ihmiset jollain lailla epävarmempia itsestään, että pitää elää jonkin sellasen toisen kohteen kautta? aika säälittävää jos se on niín ! se kuulostais kyllä ihan loogiselta selitykseltä. On se jännä miten joihinki asioihin voi niin kiintyä. Itelläkin on joskus ollu seinät täynnä tiettyjen bändien julisteita ja keikkoja on sitten odotettu pitkään, ja oltu hurmiossa vielä päiviä itse keikan jälkeenkin. Ja muutenkin monta kertaa päivässä miettii sitä että onpa siistiä. Ja vielä nykyäänki välillä. Välillä se on vaan se musiikki, mutta välillä joku bändin jäsen tai koko bändi on jotenki sellanen että siitä tykkää niin paljon. On se kyllä oikeestaan aika perseestä, eihän siitä mitään hyötyä oo. Vaikka eihän kaikesta tarvikkaan olla hyötyä. Mutta se että ihailee jotain muuta sen sijaan että käyttäs sen energian oman ittensä ihailtavaks tekemiseen. Hurmioituminen on kyllä just oikee sana. Hyvä sana. On se kumma. Mutta niin se vaan on, on aina ollu ja tulee aina oleen.