On hankalaa kun huomaa että asiat ei oo niin hyvin kun ne oli. Ja sitten miettii että millon asiat oli hyvin ja mikä sillon oli toisin. Ja sitten yrittää päästä siihen samaan tilanteeseen että menis taas hyvin. Niin paljon haluaisi vaan jatkaa vanhaan hyvään tapaan. Mutta kun se ei meekkään niin. Ei se toimi.Yrittää tehdä niin kuin ennen, ja ei tuu mitään. Sitten yrittää vähän soveltaen tehä sitä, eikä siltikään onnistu ainakaan kovin pitkään. Tulee seinä vastaan, umpikuja, jollon on pakko tehdä täys käännös, mennä jonnekkin uuteen suuntaan. On etittävä uusia tuulia, mutta kun ei tiedä minne suuntaan pitäs mennä ja miten paljon asioita kannattaa uudistaa. Ei tiedä mikä on paras vaihtoehto, ja mistä sen voi tietää? Täysin uuteen juttuun hyppäämiseen liittyy aina pelko. Ei tiedä miten tulee käymään. Usein on pakko elää epävarmuudessa, kun päässään punnitsee olisiko sittenkin pitänyt jatkaa vanhaan malliin. Onko intuitio sitten ainoa tapa tietää? Omaa ääntään on yritettävä kuunnella, ja suodattaa kaikkien muiden mielipiteet oman, tarpeeksi tiheän suodattimen läpi. Mutta mitä jos mikään ratkaisu ei miellytä, ei vanha eikä uusi?