Ihmisille jutteleminen on hienoa. On niin hieno kuulla erilaisten ihmisten näkökulmia. Miten erilailla eri ikäiset ja eri asemassa olevat ihmiset ajattelevat. Se tuo niin paljon uutta näkökulmaa ja ajatuksia, että se on hienoa. Mahtavaa, rikastavaa. Laajentaa maailmankuvaa. Ihmiset ovat niin erilaisia, ja kaikilta voi oppia jotain. Muiden ihmisten ajatuksista voi ottaa ja soveltaa omaan elämäänsä hyviltä tuntuvat. Rikastuttaa ja avartaa näkemystä siitä, mitä elämä on. On hienoa ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä. Tietää miksi ne tekevät niin kuin tekevät. Se myös auttaa itsensä löytämistä. Suurimman osan elämästään on tullut vietettyä kuin tynnyrissä. Lääkärivanhemmat ja konservatiivinen suku. Koko suvusta kukaan ei polta, kaikki urheilevat ja uusimmassa polvessa kaikki ovat yliopistossa/sinne menossa. Kaikki ovat taviksia, ei mitään särmää, erilaisuutta tai persoonallisuutta. Urheilulukiossa oli melkein vain urheilijoita. Kurinalaisia, suorituskeskeisiä ja ihmisiä joilla on tavoitteet korkealla. Missä olisin nähny muunlaista elämää? En missään. Ihmisille juttelemalla saa arvokasta tietoa, muiden kokemuksia. Hyvin mielenkiintoista. Hienoa. Hienoa tietöö miten eri ihmiset oikeasti ajattelevat ja miksi, ja miksi he ovat sellaisia kun ovat. Äiti on aina kaikkitietäväisesti arvostellut kaikkia muita, edes juttelematta heille. On niin paljon tapoja elää elämää, eikä mikään ole sen oikeampi. Ainoa oikea tapa on se mikä itsestä tuntuu oikealta. Uuteen ihmiseen tutustuminen on aina rikastuttava kokemus. Ainoa tapa oppia elämää ja varmistua omasta olemuksestaan, on ensin hankkia tarpeeksi tietoa. Ennakkoluulottomasti, kaikki vaihtoehdot avoinna, muistaen että oikeaa ja väärää ei ole olemassa. Jokainen rakentaa oman todellisuutensa, mikä on juuri hänelle oikein. Muiden tuomitseminen on todellisuuden kieltämistä.