Kävin yks päivä kirpputoreilla! Se oli kivaa! On jotenki niin hienoo kuinka kaikilla tavaroilla sielä on historiansa. Se on niin hienoo. Missä kaikissa paikoissa ne tavarat sielä on käyny ja ketkä niitä on pitäny kädessä. Jotkut tavarat on saattanu käydä ulkomaillakin. Ja jos niillä tavaroilla olis silmät, niin mitä kaikkee ne on ehtiny näkeen. Riitelyä ja iloa, ja kaikkea siitä välistä. Tavarat tietää koko totuuden. Ne tietää tasan mitä talossa tapahtuu, niiltä ei voi piilottaa mitään. Ja kuinka vanhojakin tavaroita kirppareilla on, sellasia tavaroita jotka on käyny läpi ehkä sota ajan ja lama ajan ja kaikenlaiset ajat. Mulle tulee hyvä mieli kun ostan kirpparilta tavaraa. Saa halvalla ja ei tuu sellasta öky oloo. Tavallaan tuntuu että ei niin paljoo haittaa jos ne tavarat jääkin käyttämättä. Ei siis silleen että nyt mitään turhaa ostaisin, mutta ei oo sitä stressiä niin paljoo. Sen kirpparipäivän jälkeen ajattelin että haluun sellasen kämpän missä on pelkkää kirpputoritavaraa. Mutta menis se ehkä vähän överiks, pitää kuitenkin siistiä olla. Mutta kyllä mää haluisin jonku suht ekologisen ihmisen vierelleni sitten joskus. Haluun muuttaa vanhaan puutaloon, ja ostaa sinne vanhoja tavaroita. Sellanen on kodikasta, ei mikään muu.

Sinä päivänä mietin myös, että haluun kämpästä pois KAIKEN mikä on alunperin mun äidin ostamaa. Tuntu että se saattaa estää mua löytämästä itteeni. Se on saanu mut niin kauas mun oikeesta olemuksesta, että en enää tiedä yhtään mikä oon. Jos se oma elämä löytys sitä kautta että ostais sellasia tavaroita mitkä miellyttää itseä. Mutta tulin siihen tulokseen että kyllä noi tavarat itekseen vaihtuu kun on aika. Se menee ihan överiks jos yhtäkkiä päätän että nyt kaikki uusiks.