Työttömyys on jännä asia. Kun oon jutellu työttömille, mielenkiintosta. mun mielipide on ollu vähän työttömyysvastanen, tai tavallaan aika paljonki. onhan se nyt väärin elää ilmaseks yhteiskunnan siivellä muiden rahoilla, muiden tekemällä työllä. ja työnteko on kuitenki ihmisille luonnollinen asia. eläintenki pitää tehä töitä ruuan etsimisen ja majan rakentamisen eteen, ihmisillä se työnteko on vaan menny sellaseks että ihmiset keskittyy tietyn asian tekemiseen, ja ostaa muut asiat muilta. eihän tää maailma nyt toimis jos ei kukaan tekis töitä, ei tällasella väkimäärällä oo millään mahdollista että kaikki tuottas oman elantonsa tai että elettäs jossain superkommuuneissa. Yks työtön perusteli työttömyytensä sillä, että saa tehdä sitä asiaa mitä eniten haluaa: musiikkia. Se piti sitä musiikin tekemistä niin tärkeenä, että oli valmis tekeen sillä tavalla "väärin", että saa tehä sitä. Ja se on oikeestaan ihan hyväksyttävä selitys. Kyllä se toimii. ja ei sekään kuitenkaan koko elämäänsä aatellu olla työttömänä. työttömyys oli sille välivaihe, vaihe joka antaa sille mahdollisuuden kehittyä siinä asiassa, ja ehkä joskus saada siitä ammatin. Se myös tavallaan näki suomen työttömyyskorvauksen hienona mahdollisuutena taiteilijoilla. Mielenkiintosta. Toinen ihminen oli muuten vaan työtön, ei tienny mitä olis tehny. Se oli tehny erilaisia hommia, mutta ei enää halunnu tehdä niitä hommia. ja se myös näki sen elämän tapansa ja arvonsa niin paljon tärkeempänä, ettei halunnu mennä töihin. työttömänä ehtii tekeen niitä asioita mitä haluaa (elää taiteellista ja pohdiskelevaa elämää). toisaalta tää ihminen myös kritisoi rankasti tätä kulutusyhteiskuntaa, ja perusteli työttömyyttän sillä. tehdään niin paljon "turhia" asioita, mitä ihmiset ei tarvi mutta ostaa koska on niin turhamaisia. työttömyys oli siis tavallaan kapina sitä vastaan. ihminen ei halunnu olla mukana siinä touhussa; ei ansaitse mitään ja ei osta mitään. Se ei pitäny rahaa ja työntekoa tärkeenä sen takia, että se homma on niin pahasti metsässä. ja työnantajat ja yritykset, kukaan ei välitä työntekijöistä. voitto on ainoo motiivi, ja työntekijät saa vähän palkka työhönsä nähden. se ei halua olla mukana tossa. tavallaan allekirjotan ton, mutta ei työttömyys siihen mikään ratkasu oo. väärä tapa kapinoida. onhan muunkinlaisia hommia kun noita "turhia" aloja. ja voihan vähemmän töitä jos ei halua rahaa. koska perusteluun kuulu tavallaan sekin, että se ei halunnu rahaa joten se ei ollu töissä. toinen juttu oli se että se samalla kapinoi yhteiskuntaa vastaan, koska yhteiskunta on sellanen kun se on. mutta juurikin se yhteiskunta antaa sille mahdollisuuden elää niin kun se elää, ristiriitasta. työttömyys on väärä tapa kapinoida noita asioita vastaan, ei se edistä asiaa millään lailla että on työtön. Se myös perusteli asian sillä, että se kuitenkin tekee asioita vaikka se onkin työtön, ei siis pelkästään laiskottele. Ja ei sekään koko elämäänsä aatellu olla työtön. Noniin, sitten kolmas ihminen, kelle ei kyllä juurikaan tullu juteltua, mutta se oli sellanen vanha äijä minkä silmäpussit oli puoleen väliin naamaa. Se oli ollu 20 vuotta työttömänä. mitä vittua? ja sitte se oli nyt päässy jonnekki vr:lle töihin tjsp. Sano vaan että ei oo koskaan ollu rahaa. Surullista.

Mikä on lopullinen tuomio? no mun mielestä tällä hetkellä työttömyys on ihan hyväksyttävä vaihtoehto joissain tilanteissa. jos ihminen pystyy sillon toteuttaan itteensä ja elään unelmaansa, niin on se sillon musta hyväksyttävää ainakin väliaikasesti. ja eihän suurin osa nuorista työttömistä ookaan aatellu sellaseks jäädä. pysyvä työttömyys on kuitenki musta edelleen aika väärin, ja kapinointi- motiivia en ihan allekirjota. väliaikasena itsensä etsimis tapana varmaan ihan hyvä, jos sen käyttää oikein.